HENKILÖ Minttu ja Ville eivät ole olleet tarttuvia tuttavuuksia ainoastaan kaikille Suomen Mintuille sekä Villeille, vaan myös eräälle Jonnalle. Kun Tervomaa julkaisi viime viikolla Lemmikit-kokoelmalevyn kymmenvuotiselta aikuiselta uraltaan, muistelivat monet yhä vain sitä yhtä kappaletta.
Helsinkiläisbaarin terassilla raidalliseen kaulahuiviin kietoutunut Tervomaa syventyy silti Minttu sekä Ville -uteluun kärsivällisesti.

Oliko se biisi edes ehdolla mukaan kokoelmalle?
- No ei se kyllä tohon kokoelmaan käynyt mielessä. Se on aika selkeä periodi, mistä toi kokoelma on, Tervomaa alkaa miettiä vakavalla äänellä, enemmän hitaasti pohtien kuin suoraan automaatista.
Jonnalle itselleen lapsuuden ja aikuisuuden urat ovat kaksi erillistä asiaa.
- Musta ei enää löydy sellasta vaihdetta, että mä esittäisin sitä biisiä nykyään. Mun pitäisi varmaan hommata joku hyvä stunt-pikkutyttö joka voisi esittää, hän sanoo.

Lapsitähtijuttuja on viimeisen vuosikymmenen aikana kuultu kerran jos toisenkin. Siinä sivussa Tervomaa on joka tapauksessa vakiinnuttanut asemansa myös varttuneemmalla urallaan, joka sai alkunsa vuonna 1998 julkaistusta albumista Jonna Tervomaa.
Kymmenessä vuodessa työstä ei ole tullut tylsää rutiinia.
- Rutiineja voisi olla ehkä enemmänkin, Tervomaa sanoo ja tunnustaa valvovansa usein myöhään.
- Tykkään öistä ja siitä ajasta kun kukaan ei voi tehdä mitään, kun olla vaan.

Yksin töitä tehdessä sitä kuitenkin eristäytyy yllättävän nopeasti, ja välillä ehtii ajatella vähän liikaa. Silloin voi iskeä puuska, että on pakko päästä sängystä ylös ja himasta ulos aikaisin aamulla.
- Välillä pitää nähdä se, että lapset menee kouluun ja roskikset tyhjennetään. Että elämä on olemassa ja kaupunki elää.

Kunnon irtiotto, kuten muutto ulkomaille käy haaveissa joskus. Irtiotto voi kuitenkin olla myös pieni, varsinkin koska sellainen onnistuu ex tempore -tyypiltä paremmin.
- Yksi yksinkertaisin tapa on pakata kassi ja lähteä kiertämään sukulaisia ja ystäviä, keskittyä heidän elämäänsä ja unohtaa omat asiat.
Hyväksi ystäväksi kasvaminen on asia, jonka Jonna nimeää tärkeimmäksi haaveekseen.

Haasteellisinta tavoitteessa on sopeutua siihen, että kahden ihmisen elämät muuttuvat eri tahdissa.
- Joskus kymmenen vuotta sitten kun meni baariin, siellä oli hirveä määrä tuttuja. Nyt suuri osa ystävistä on perheytynyt tai tekee niin paljon töitä, että baarissa ei enää näe ketään.
Tervomaa ei ole itse tehnyt päätöksiä lasten hankinnasta, mutta nauttii käydä kodeissa, joissa ystävät elävät ”ryhdikästä perhe-elämää”.
- Skidit ovat siisteimpiä tyyppejä. Ne on tosi suoria, humoristisia, ja vilpittömiä. Lapsilla on hirveän selkeä käsitys siitä, mikä on olennaista. Syödä ja nukkua ja paskoa, siinä se. Olla vähän sylissä ja paijaita, Jonna linjaa.
- Sitä paitsi lapsilla on erehtymätön musiikkimaku. Jos heille annetaan mahdollisuus!

Jonna Tervomaan kokoelma ilmestyi viime viikolla.