KOLUMNI. Hiihdon Andrei Saharov, Kari-Pekka Kyrö, avautuu taas, nyt Hesarin Kuukausiliitteessä. Doping-paljastukset eivät ole jutun kiinnostavin osa. Merkittävämpää on kuvaus ihmisestä systeemissä.
Kyrö valmensi 1990-luvun puolivälissä naisten maajoukkuetta. Kyrön mukaan hänen suojattinsa hiihtivät tuolloin puhtaat puurot pakaroissa. He jäivät mitalisteista minuuttitolkulla, vaikka saattoivat olla yhtä lahjakkaita kuin voittajat. Saattoivat.

”Siinä maailmassa sitten yrittää valmentaa puhtaasti näitä Kati Pulkkisia, se on ihan höpöhöpöä”. Kyrön mukaan doping ei ole moraalinen valinta, vaan järjestelmän syy. Hiihtäjän on piikitettävä päästäkseen samalle viivalle muiden kanssa. Muussa tapauksessa menee jossitteluksi. Penkkiurheilija rakastaa voittajaa ja vihaa jossittelijaa.
Jos ennen lauantaita olisi kysytty, kuka on Kati Pulkkinen, olisin veikannut kirjailijaa. Piti googlata. Pulkkisen (nykyään Lehtonen) paras henkilökohtainen sijoitus hiihdon MM-kisoissa on 16. Mahtoi turhauttaa, jos Pulkkinen oli puhdas ja likimainkaan yhtä lahjakas kuin voittaja. Jos.

Pulkkisen hiihtämistä tuettiin veronmaksajan pussista. Koko 90-luvun lopun veronmaksaja kiroili telkkarin ääressä Pulkkisen hitautta.
Viime kuussa EU neuvotteli uuden ilmastopaketin. Suomalainen veronmaksaja toivoi mahdollisimman tiukkoja päästönormeja, paitsi metsäteollisuudelle. Ja hyvinhän meillä meni. Metsäteollisuus saa jatkossakin päästellä melkein ilmaiseksi. Toisaalta surettaa ilmastopaketin tavoitteiden vesittyminen, kun ulkomainenkin teollisuus saa kilpailukyvyn nimissä jatkaa ilmaista saastuttamista.

Mitä Kati Pulkkinen tekisi Suomen edustajana ilmastoneuvotteluissa? Hiihtourallaan hän ei, Kyrön mukaan, saastuttanut itseään edes kilpailukyvyn nimissä. Veronmaksaja nylkisi verovaroilla tehdyltä matkalta palaavan Pulkkisen, jonka neuvottelema sopimus karkottaa metsäteollisuuden rippeetkin Suomesta.
Entä jos myös Saksan, Ranskan, Britannian ja Espanjan loossissa istuisi Kati Pulkkinen? EU menettäisi kilpailukykynsä vapaasti saastuttaviin Kiinaan, Intiaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Eurooppalainen teollisuusväki tuskin tyytyisi heittelemään Pulkkisia tomaateilla.

Vuonna 2025 hiihdetään enää halleissa. Kati Pulkkinen (nykyisin Lehtonen) täyttää 50 vuotta. Yksikään urheilutoimittaja ei muista tehdä 50-vuotishaastattelua. Samanikäisiä olympiavoittajia sen sijaan muistetaan, nekrologeilla. Entiset huippupoliitikot surevat muistelmissaan pelkuruuttaan ilmastoneuvotteluissa.
Mitä Kati Pulkkinen tekisi sinun työpisteessäsi tänään?

Kolumni on julkaistu Metro-lehdessä 8. tammikuuta 2009.