Kirkko avasi pari viikkoa sitten lapsille tarkoitetun nettikirkon. Sivustoon kuuluva keskustelualue jouduttiin sulkemaan saman tien, kun sinne alkoi virrata rivouksia ja kristofobista propagandaa. Sabotaasi ei vaikuttanut erityisen spontaanilta.

Netti on kummallinen väline. Harva aikuinen kehtaisi talsia lähiökirkon pyhäkouluun huutelemaan rivouksia tai esittelemään materialistisen maailmankatsomuksen teesejä, mutta netissä nimettömänä sellainen tuntuu olevan ihan okei.

Lasten nettikirkosta virisi Hesarin sivustolla vilkas keskustelu. Suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä, että kirkko toimii moraalittomasti, kun se suuntaa palvelujaan lapsille. Varsinkin verkossa kalastelemista näyttää moni kauhistelevan. Nimimerkki ”Natas Lieh” (luepa takaperin!) vertaa lasten verkkokirkkoa tupakan ja viinan mainostamiseen lapsille. Nimimerkki ”Kansalainen” näkee verkkokirkossa sairasta indoktrinaatiota ja tuputtamista. Jokaisen on hänen mielestään saatava itse päättää, mihin uskoo - sitten kun hänen kriittinen ajattelukykynsä on kehittynyt.

Sama virsi toistuu kommentti kommentin perään. Uskonto on vaarallista ja typerää, ja lapsia pitää suojella sellaiselta. Lapsia ei saa manipuloida vaan heidän on itse aikanaan saatava päättää, mihin uskoo tai on uskomatta. Valtaosa keskustelijoista on sitä mieltä, että keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus uskontoon ei koske lapsia.

Miksi lapsia kastetaan? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä uskoa tunnustaa? Miksi lapsille opetetaan iltarukous, miksi heidät viedään pyhäkouluun? Ei puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille pidä tyrkyttää uskontoa. Näin ajattelevilla on kovin kummallinen käsitys lapsesta.

Miksi vanhemmat puhuvat lapselleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua? Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaan olla opettamatta hänelle äidin tai isän kieltä?

Miksi vanhemmat esittelevät lapselleen omia ystäviään? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät pienet lapsensa omaan elämänmuotoonsa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse?

Ongelma on siinä, että milläs päätät, jos olet pussissa kasvatettu.

Kolumni on julkaistu Metro-lehdessä 28.1.09