TEATTERI - Vittu, Oona huusi Kasperille.
- Mä olen tässä kahden metrin päässä. Tajuutsä mäntti? Mä en ole mitään tavaraa. Mä oon ihminen vaik mul ois kuinka vitun hyvä perse.
Kohtaus on Arto Salmisen kirjoittamasta sekä Pekka ja Aleksi Milonoffin näyttämölle sovittamasta Kalavaleesta, joka kertoo siitä, miten pitkälle tosi-tv:ssä voidaan mennä.
Tuottajavelho Kasper (Juho Milonoff) kehittelee Auschwitz-nimisen tosi-tv -sarjan, johon head hunterit värväävät lähiöiden työttömiä kilpailemaan toisiaan vastaan. Sarja sijoitetaan vankilamiljööseen, jossa puolet on vankeja, puolet vanginvartijoita. Vankeja rangaistaan Fortumin sponsoroimalla sähköllä.

Ohjelman juontaja Oona (Laura Malmivaara) on rääväsuinen lähiöiden kasvatti ja ex-missi. Hän pyörittää kahta miestä, Seiskan synttärijuhlilla iskemäänsä tv-viihteen legendaa Kyösti ”Fisu-Hanski” Hannukkalaa (Pekka Valkeejärvi) ja kuntosaliyrittäjä Jamia (Niko Saarela).
Oonan kaltaisia ihmisiä ei tarvitse etsiä iltapäivä- tai juorulehtiä kauempaa. Malmivaaralla on selkeä näkemys, miksi niin moni haluaa julkisuuteen millä hyvänsä keinolla.
- Ihmiset haluavat äänensä kuuluviin. He haluavat, että heitä katsotaan, kuunnellaan ja ihaillaan, hän analysoi.
Malmivaaran mielestä pyrkimys parempaan elämään on inhimillistä, mutta hän pitää tosi-tv:ssä käytettyjä keinoja arveluttavina.
- En voi kieltää, ettenkö itse olisi joskus liikuttunut Big Brotherista ja nähnyt siinä aitojakin hetkiä, mutta ei se riitä ohjelman sisällöksi. Kaikki eivät ymmärrä, minkälaisen koneistoon he joutuvat. Kanaville, tuotantoyhtiöille ja formaateille tuotetaan euroja näiden ihmisten kustannuksella.

Kalavaleen ohjaaja Pekka Milonoff on seurannut mielenkiinnolla ja kauhulla kuolemansairasta englantilaista tosi-tv -tähti Jade Goodya, joka on myynyt lehdille tarinan elämästään.
- Kalavale on kannanotto markkinatalouteen, jossa elämme. Se kertoo tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun raha jyllää ja määrittää ihmisarvon, Milonoff sanoo.
Arto Salminen ampuu osumia yhteiskunnan eri kerroksiin mustalla huumorilla ja kaunistelemattomalla kielellä.
- Kieli on tärkeässä roolissa näytelmässä. Kasper suoltaa puhetta, josta vanhan koulukunnan Fisu-Hanski ei ymmärrä puoliakaan. Oonan katukielessä ei puolestaan vittua säästellä.
Kalavale: kansalliseepos jäi Salmisen viimeiseksi romaaniksi. Hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen työhuoneessaan vuonna 2005.

Kalavale KOM-teatterissa 4.3. alkaen.

Inka Simola

inka.simola@sanoma.fi

Kuvat: Marja Väänänen

Tämä juttu oli ihan...

Keskustele