KIRJAT Pokkarikirjan pinkkiä kantta koristavat drinkkilasi ja korkeakorkoinen kenkä. Kansien välissä 1-4 sinkkuhattaraa elää yli varojensa, yrittää saada ylennyksen töissä ja kietoo komeita miehiä pikkusormensa ympärille.

Jokseenkin tällä kaavalla syntyy chick lit, viimeksi kuluneen vuosikymmenen suurin uusi kirjallisuusilmiö. Vakiintunutta suomenkielistä nimeä ilmiöllä ei ole. Jotkut puhuvat sinkkukirjallisuudesta, mutta vaikka ”chick” tarkoittaa kananpoikasta, ”kanakirjallisuus” ei ole terminä käytössä.

- Se olisi halventavaa, sanoo Elli Paakkanen, joka valmistelee Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitokselle gradua suomalaisesta chick litistä.

- Chick litin lukija ei koe kirjan päähenkilöä kohtaan myötähäpeää vaan myötätuntoa ja toivoo, että kommelluksiin joutuvalle päähenkilölle käy lopussa hyvin.

Paakkanen listaa lisää alan kirjojen tuntomerkkejä: ne ovat helppolukuisia ja helppoja sovittaa tv-sarjoiksi ja elokuviksi. Ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä sankarittarelle, ja varsinkin tämän äiti on usein höynähtänyt. Toisin kuin perinteisissä rakkausromaaneissa, miessuhteita voi olla monia, eikä tarina välttämättä kietoudu sankarittaren ja sankarin parisuhteen ympärille.

- Joissakin chick lit -kirjoissa on huumoria enemmän ja toisissa, kuten Paholainen pukeutuu Pradaan, vähemmän. Pohjoismaisissa kirjoissa ollaan ehkä kauttaaltaan vakavampia ja relistisempia kuin brittikirjoissa, ja täällä on itsestäänselvää, että sankaritar käy töissä, Paakkanen kiteyttää.

Eräs ruotsalainen tutkimus laskee chick litiksi esimerkiksi Suomessakin menestyneen Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintolan, jossa päähenkilö melkein raiskataan ja hänen rakas sukulaisensa kuolee.

Missä kulkee kevyiden sinkkuromskujen ja vakavahenkisen kirjallisuuden raja? Kukaanhan ei voi luulla chick litiksi esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistusta, jossa virolainen maalaisneiti himoitsee siskonsa miestä ja kommunismi tappaa melkein kaikkien sielut. Kevään kahden uutuuskirjan tekijälle Kira Poutaselle raja on selvä:

- Mielestäni ollaan selvästi hakoteillä, jos jokainen nuoren naisen kirjoittama ei-historiallinen romaani on yhtäkkiä chick litiä. Korostan, että romaanini Kotimatka ei missään nimessä ole sitä, Pariisissa asuva kirjailija kertoo.

Maaliskuun puolivälissä ilmestyvä Kotimatka kertoo 29-vuotiaasta suomalaisesta Laurasta, hyvin pariisilaistuneesta julkkistoimittajasta, joka palaa vuosien tauon jälkeen Helsinkiin isosiskonsa häihin. Kirja tulvii kepeää ranskalaisuutta, räntämasennusta ja ainutlaatuisen julmia mutta tarkkoja huomioita kolmekymppisten suomalaisnaisten juopottelusta ja häähulluudesta.

Poutasen huhtikuussa ilmestyvä Rakkautta au lait taas kertoo 26-vuotiaasta suomalaisesta tarjoilijasta Larasta, joka kommeltaa ja kokee miesseikkailun. Kirjailijan mielestä tämä romaani oli helpompi kirjoittaa: se syntyi vuodessa, kun Kotimatkaan meni kaikkiaan kolme vuotta.

- Chick lit on mielestäni naisten kirjoittamaa nokkelaa viihdettä naisille. Kun kustantaja tarjosi minulle mahdollisuutta kirjoittaa sitä, en ollut lukenut ainuttakaan alan kirjaa ja pelkäsin naistenviihteen mukanaan tuomaa leimaa, Poutanen jatkaa.

- Tartuin ensimmäiseksi Himoshoppaajaan ja tajusin, että se oli todella taitavasti rakennettu. Komedian kirjoittaminen ei ole mitenkään itsestäänselvän helppoa. Myös todella menestynyt Manhattanin blondit on täynnä piilokritiikkiä shoppailukeskeistä maailmankuvaa kohtaan.

- Kuka oikeasti voi lukea esimerkiksi Himoshoppaajaa ja ajatella, että onpa tämä pahoihin talousvaikeuksiin joutuva nainen fiksu ja hänen elämänsä täydellistä? Niin, se jatkuva shoppaaminen. Chick litiä syytetään materialistiseksi hömpäksi, mutta Elli Paakkanen ei ole huolissaan:

- Sitähän se on. Kirjoissa maapalloa kulutetaan enemmän kuin se kestäisi, mutta kun shoppauksesta lukee, ei ehkä itse tarvitse shopata niin paljon. Naistenviihdettä myös haukutaan hömpäksi, mutta mitä sen on väliä, jos lukijoilla on kirjoille käyttöä?

Himoshoppaaja -kirjoihin perustuva Himoshoppajan salaiset unelmat ensi-illassa tänään pe 6.3. Lue arvio sivulta 11. Naistenpäivää vietetään sunnuntaina 8.3.

Minna Kontkanen

Kuvat: Marja Väänänen

Tämä juttu oli ihan...

Keskustele