MATKAILU. Kolmen päivän Pietarin matkalla voi haistella tunnelmia, kävellä, istua kahviloissa ja ihailla kaupunkia. Matkalla äiti, vanha Lenskin kävijä ja ensikertaa Venäjään tutustuva 17-vuotias poika löysivät yhteisen sävelen. Museot voi pikamatkalla jättää väliin, sillä kaupunki on kuin iso ulkomuseo, pullollaan tsaarien rakentamaa henkeäsalpaavaa arkkitehtuuria. Pietari vältti monen neuvostokaupungin kohtalon eikä vanhoja palatseja purettu betonikolossien tieltä.


Saapuminen junalla suoraan viiden miljoonan asukkaan Pietarin ytimeen on kokemus. Vanha kunnon Lenin-patsas ottaa junamatkaajat vastaan Suomen asemalla. Siitä on helppo sujahtaa metroon kyrillisten kirjaimien opastettavaksi. Metro on sopiva koktaili nuhjuisuutta ja upeita asemia, joissa on kristallikruunujen alla hohtavia marmoripylväitä. Esimerkiksi Avtovon asemaa kannattaa käydä ihailemassa. Asemat ovat jopa sadan metrin syvyydessä.

Aika ajoin ilma tuntuu painostavan bensaiselta. Onneksi Pietarissa on monta isoa puistoa, joissa talvisaikaan lasketaan pulkalla. On helppo kuvitella kuinka virkistäviä ne ovat kesällä.

Lähes viiden kilometrin pituista pääkatua Nevski prospektia on mukava talsia, yli kanaalien ja ohi kirkkojen. Kaikki on tietenkin selkeästi kalliimpaa kuin uinuvilla sivukaduilla. Mutta ei pääkadun kahviloissa ja teehuoneissa konkurssiin mene, sillä hinnat ovat halvempia kuin Helsingissä. Ohikukevia ihmisiä voi katsella nauttien teestä, joka tuodaan pöytään kannussa.

Joka toinen puoti on kenkäkauppa ja sen näkee pietarittarien kengistäkin. Osa pukeutuu hyvin näyttävästi. Nevskillä on toinen toistaan ylellisempiä liikkeitä ja Pietarissa on mahdollista ostaa lähes mitä vain yölläkin. Jopa 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva kirjakauppa on, supermarketeista puhumattakaan.

Nevskin vastapainoksi voi tutustua purevampaan arkeen. Ajamalla puolisen tuntia metrolla tullaan Ozerkin asemalle, jossa maisemat ovat rupuisen mielenkiintoiset. Vieressä on paikallinen hypermarket Ohoj, jossa voi seurata ihmisten arkea.


Jos matkalla on mukana kasvissyöjä, muodostuu vegetaristin Pietari luonnostaan yhdeksi teemaksi. Venäläistä liharuokaa löytää helposti, mutta vegeruoan perässä joutuu tekemään vähän jalkatyötä. Monissa ravintolassa ei ole mitään kasvisruokaa. Sushibaareilla pärjäisi pitkälle, sillä niitä on joka nurkassa.

Kannattaa piipahtaa Sennaja-torin kulmilla, jossa Dostojevski kirjoitti Rikosta ja rangaistusta. Sennajalla myydään kaikkea vihanneksista rannekelloihin. Siellä on pieniä edullisia ruokapaikkoja. Pikkukuppilassa keitot maksavat 60 ruplaa eli runsaan euron. Kasvissyöjä täyttää kupunsa tuoreilla kaalipiirakoilla. .

Nälkä kasvaa syödessä. Pietariin on pakko päästä kesälläkin!

Kasvisruokaa Pietarissa

- Idiot (Moika 88) lähellä Iisakin kirkkoa. Hauska sisustus, nahkasohvia ja kirjahyllyjä. Talo tarjoaa votkapaukun.

- Jolki-Palki, venäläistä maalaisidylliä matkiva ketju, esimerkiksi Nevski 88

- Kaali- ja perunapiirakat leipomokaupoissa.

- Sushi-baarit ja kansainväliset
pikaruokaketjut.

- Kiinalaisissa ravintoloissa on runsaasti kasvisvaihtoehtoja

- Makeita ja suolaisia blinejä myydään Teremok-kioskeissa.

Nämä sytyttivät

- Katuelämä ja kahvilat

- Neva-joki ja kanavat

- Metro

Seuraavalla kerralla sitten

- Yleinen sauna

- Runonlausuntaa kirjakahvilassa

- Baletti ja baarit