MUSIIKKI "Minne skene menee”, kysyi Seremoniamestari vuonna 2001 suomirapin hullujen vuosien päätteeksi. Nyt vuosituhannen alun mediamyllytys on ollutta ja mennyttä. Silti Myspace pursuaa uusia räppäreitä, joiden esikuvista menestyneimmät on huomioitu jopa Teosto-palkinnolla.

Nykyisin uutta artistia ei tarvitse kastaa joko Fintelligensin tai Ceebrolisticsin sukuun.
- Suomirapin viuhka on laajentunut. Genreajattelu on poissa, ja nykyisin musiikkiin uskalletaan rohkeammin yhdistellä esimerkiksi teknoa ja funkia, iloitsee Basso Median toimitusjohtaja Jan Zapasnik. Zapasnik itse julkaisi vuosituhannen vaihteessa kaksi rap-levyä Zabazina. Hän uskoo artisteilta nykyisin löytyvän enemmän uskallusta kuin hänen oman musiikkiuransa aikaan.
- Silloin seurasi aika tarkkaan, mikä on se oikea tapa tehdä räppiä. Ei uskaltanut ehkä tuoda esille sitä, mitä olisi halunnut. Nykyiset artistit tekevät mitä haluavat. Samoilla linjoilla on todellinen suomirapin pioneeri, 80-luvun loppupuolella ensimmäiset riiminsä kirjoittanut Ville Penttinen eli Ville Kalliosta. Liisanpuisto-poppoossa vaikuttanut nykyinen sooloartisti on innostunut rapin ”runomaisesta kehityssuunnasta”.
- Viime vuosien aikana artistit kuten Asa ja Pyhimys ovat siirtyneet entistä lyyrisempään suuntaan, ja se on vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseen. Lisäksi nykyään uskalletaan oikeasti kertoa omista asioista.
- Nyt musiikin tekemisen aloittavien jannujen touhu on toisella tasolla kuin meillä aikoinaan. Laitteet ovat parempia, ja ennen kaikkea heillä on mahdollisuus saada vaikutteita vanhemmilta suomalaisilta artisteilta, pohtii syksyllä toisen soololevynsä julkaiseva 32-vuotias Penttinen.

Rappiin keskittynyttä levykauppaa pyörittävä ”Funkiestin Juha” on seurannut rapin aikuistumista aitiopaikalta.
- Vuoden 1999 aiheuttaman nopean piikin jälkeen rap katosi valtamediasta. Kotimaisen rapin myynnissä se ei minulla kuitenkaan koskaan näkynyt, vaan kysyntä on ollut tasaisen suurta ja jopa nousevaa.
- Suomirap on omaperäisempää ja parempaa kuin koskaan, Juha myhäilee tyytyväisenä, onhan liikkeen myynnistä puolet kotimaista räbää. Eteenpäin se skene meni, Sere.

Rääväsuun paluu

TYYPPI Helsinkiläinen Juno kiinnitti viime vuoden lopulla rap-kansan huomion levy-yhtiödebyytillään 13. Letkeästä, mutta ajattelevasta levystä satoi kehuja, ja Matkamies-kappale sai myös radiosoittoa.

Vain Junon kaverit eivät tykänneet.
- Frendien mielestä se oli liian kaupallinen levy. Ne on tottuneet kuulemaan vähän rääväsuisempaa meininkiä, Juno eli Jon Korhonen, 22, kertoo.
- 13 syntyi aika lailla vahingossa. Tarkoitus oli tehdä yksi biisi tuottaja Saken levylle, mutta projekti paisui kunnes yhteisiä biisejä oli kolmetoista.

Nyt Kruununhaan ja Pihlajamäen kasvatti tekee jo syksyllä julkaistavaa uutta levyään, V-tyyliä. Kaverit tulevat pitämään levystä edellistä enemmän.
- Se on aika erilainen, diipimpi ja pohdiskelevampi. Siellä on illuminati-juttuja, ja joitain poliitikkojakin saatetaan halventaa.

Parhaiden päivien riimejä

TYYPPI Bassoradion kuuntelijoiden Top 30 -listan kärjessä on tänä talvena kahteen otteeseen killunut monille tuntematon kokoonpano. Ihan ensimmäisillä räpeillään kalliolaiset Niko & Tapsa eivät kuitenkaan listalle ole päässeet. - Mulle oli mullistava havainto nähdä Ceebrolistics räppäämässä jonkun Battery-auton päällä vuonna 1998. Mä olin 11-vuotias ja tehnyt räppiä hetken aikaa itse. En ollut tajunnut, että joku muukin voisi tehdä tätä Suomessa, muistelee nyt 22-vuotias Niko Liinamaa. Ensimmäisen yhteisen kokopitkänsä Liinamaa ja Tapsa eli Tapio Ylikätkä, 27, julkaisivat 2007. Debyytti oli kumarrus 90-luvun hiphopille, kun taas Parhaita päiviä -levyn punainen lanka on toivo.
- Hyvällä tavalla positiivista asennetta ei ole liikaa. Meille on tärkeää, että jutuissa on järkeä, mutta myös soundin pitää olla tiukkaa, sanoo myös tuottajana toimiva Liinamaa.

Niko & Tapsa pe 15.5.2009 Club Personassa Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) klo 21. Liput 8 e

Klubiräppiä space-mausteilla

TYYPPI "Uuteen maailmaan, uusi matka suureen tuntemattomaan.” Kuin lastenanimaation tunnusmusiikki. Mielleyhtymä on väistämätön, kun Sauruksen single paukkuu kaiuttimista. Ja silti se todella paukkuu. Antaa kaksikon itsensä selittää.
- Pike (tuottaja Pirkka Räisänen) visualisoi biisin niin, että pieni poika avaa ison kirjan ja leijuu sen päällä avaruuteen, kertoo räppäri Kesken eli Mikko Kuuluvainen, 25.
- Avaruus- ja klubimeiningit ovat aika lähellä toisiaan: kumpaankin liittyvät neonvärit leijailemassa jossain korkealla, jatkaa Räisänen, 26.

Sauruksen neljäs albumi on monille vuoden odotetuin kotimainen. Sen edeltäjä Son dynyy säteili omaperäisyyttä, mutta välttyäkseen vanhan toistolta yhtye päätti tehdä teemalevyn avaruudesta. Teema merkitsi riimien ”maustamista space-mausteilla” ja biittien kasvua entistä ”isommiksi”.
- Yhden biisin bassot liikkuvat niin matalalla, että ne kuulee ne vain kunnon vehkeillä. Ääniaallot jäävät viimeisinä poukkoilemaan, kun maailmankaikkeus häviää. Kai basso on sitten yksi niistä äänistä, Räisänen hymähtää. Sauruksen levy Neon Saurus ilmestyy 20.5.