Michelin-instituutiossa ruoka on taidetta, johon on sijoitettava. Kokkien ammattitaito kisaa kansainvälisten kapellimestarien ja sopraanojen kanssa, ja eleet on lainattu rock-tähdiltä. Helsingin Michelin-paikoista hifistelylounas voi irrota silti vain kympillä.

Bib Gourmandia Groteskissa
Demon nyrkkeilysankari Tommi Tuominen ei ole Facebookissa. Tänään hän ei ole edes Demossa, vaan Groteskin keittiössä tekemässä ruokaa. Ja millaista? Sellaista, jolla on Michelinin Bib Gourmand-suositus. Se tarkoittaa ateriaa, jolla on hyvä hinta-laatusuhde. Michelin tarkastajaa leikkivän sanoin se tarkoittaa ateriaa, jossa korkeakulttuuri ja pop kohtaavat.
Tänään ne kohtaavat kuhassa, ensi viikolla jossain toisessa lounasannoksessa, esimerkiksi siskonmakkarakeitossa tai kookosmarinoidussa broilerinkoivessa ja ”dirty ricessa”.
Nyrkkeileminen taitaa auttaa Tuomista, sillä hänellä ei näytä olevan tarvetta vetää vitutusta aiheuttavilla taidehinnoilla asiakasta lättyyn. Kokonaisuuksia voi koota vaikka katkarapuskagenista, caesarsalaatista, hiillostetusta kirjolohesta ja soija-inkiväärikastikkeesta tai viljaporsaansisäfileestä, dijon- perunapyreestä ja omenakastikkeesta.
Lounaan jälkeen holtiton meno jatkuu baarissa tai terassilla. Aidoista marja- ja hedelmäpyreistä tehtyjen juomasekoitusten vaikutuksen alaisena voi miettiä, mikä Michelin-tähdissä oikein maksaa? Valta ja mielikuvat, taloustieteilijä-gastronomit sanovat. Mikä groteski yhdistelmä!

Hinta: yksi annos 9 20, kolmen ruokalajin menu 23,50 e.

Jumalanpalvelusmenoja Dompassa

Nyt on syytä jeesata Välimäen Hansua. Kahden tähden isännän 1,5 miljoonan euron tappiot Cochon- ravintolasta ovat paras mahdollinen syy sponsoroida Chez Dominiqueta. Sehän tiedetään, että huippuchefit ovat hulluja, mutta tuollaisia perseitä on pakko kunnioittaa!
Dompassa ollaan vakavia. Mustiin pukeutunut ruokaseurakunta on tullut lounastamaan hautajaistunnelmissa. Syömisen ottavat tosissaan myös tarjoilijat. Heidän pokkansa on näkemisen arvoinen. Fiinin ja vitsikkään raja ylittyy niin, että kolina kuuluu Etelä-Esplanadille asti.
Suomalainen haute culture -ruokakokemus on taidetta a la carte. Välimäen klassikkoannos, anjoun kyyhkyä ankanmaksan kera, versio numero 12, vyöryttää mieleen mitä omituisimpia vertauksia, sellaisia kuin Syntien pesijä, Rasvainen Ehdotus ja Kepeät Mullat. Mielikuvia joutuu työntämään kaksin käsin pois päästään.
Chez Dominiquessa syömisen pitäisi kuulua koulujen kuvaamataidon opetukseen. Luokka tulisi lounaalle opiskelemaan värioppia. Tämä ”äärimmäinen snobi” luennoisi ja lukiolaiset tekisivät lautasistaan akvarellit.
Amen.

Hinta: kaksi ruokalajia 27 e, kolme lajia 29 e.

Jälkiruokien taivas

Yhden tähden Postresin ulkopuolella kukkivat vuosi vuodelta kauniimmat asetelmat. Tänään kadulla ei näy punkkaria varastamassa kukkalaatikosta tytölleen narsissia, vaan yksinäinen pukumies taantuman kaihi surullisissa silmissään.
Ravintoloitsija ja keittiömestari Vesa Parviainen ottaa hymyillen lamaa vastaan. Alati salia pystyssä pitävät omistajat Parviainen ja Samuli Wirgentius ovat naimisissa Postresin kanssa ja melkein keskenäänkin. Onneksi Chez Dominiquen kasvattipojat ovat saaneet kolmessa vuodessa sitoutettua tarpeeksi kaupungin nuoria ja rikkaita pitämään Postresia pystyssä.
- Kaikki eivät halua syödä ketjuravintoloissa, vaan haluavat henkilökohtaisempaa palvelua, omistajat toteavat.
Sitä järjestetään Postresin salissa, jonka värit tuovat mieleenjälkiruokaosaston ja viinivalikoiman. Salissa on nähty sokerihumalasta onnellisia kypsiä naisia, urbaaneja enkeleitä ja itsetietoisia insinöörejä. Ja tietysti niitä tummapukuisia virastokyyppareita, joiden kato itkettää ravintoloitsijoita ympäri Helsinkiä. Parviainen tarjoaa espressoa ja kertoo, että jälkiruokien taivaaksi alun perin suunniteltu rafla on viilannut taiteelliset lautasensa skandinaavis-kotimaiselle linjalle.
Lounas on parasta vastinetta rahalle. Annokset ovat kauniita kuin Alvar Aallon pienoismallit, mutta itkettävän pieniä. Suurella ruokahalulla varustettu ystävätär oli puhjeta itkuun nähdessään alkusalaatin. Sen kato korvataan jälkiruoan rasvalla ja sokerilla. Tarte tatin nostattaa kauhun hien kalorinvartijan otsalle.
- Te jaksoitte syödä koko omenapiirakan, oikein hyvä, tarjoilija kehuu asiakasta.
Sinne meni 1 500 kilokaloria. Naps.

Hinta: kiinteä hinta 29 e.

Jaana Rinne

Kuvat: Marja Väänänen ja Lehtikuva

Tämä juttu oli ihan...

Keskustele