HENKILÖ Tapaan kirjailija Miika Nousiaisen perinteikkäällä Eläintarhan kentällä Töölössä. Nousiainen seuraa huvittuneena, kun pienet juoksijanalut kirmaavat pitkin rataa innosta puhkuen valmentajansa johdolla - onneksi täysin eri tunnelmissa kuin hänen uudessa kirjassaan Maaninkavaarassa.

Nousiaisen romaanissa suomalaisen kestävyysjuoksun kunnian vuosia kaipaava keski-ikäinen Martti ryhtyy nimittäin tehovalmentamaan tyttärestään huippujuoksijaa - pakkomielteisesti ja verenmaku suussa.

- Oma urheilutaustani on juuri sellainen, jota Martti vihaa eli kivaa yhdessä tekemistä. Yleisurheilin 14-15-vuotiaaksi satasta ja pituushyppyä, lisäksi olen pelannut jalkapalloa, salibandya ja koripalloa. Olen voittanut pienenä jotain piirinmestaruuksia, mutten tiedä, missä mitalit ovat, Nousiainen kuvailee.

Nousiaisen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen, joka kertoo ruotsalaiseksi haluavasta suomalaismiehestä, sai hyvät arvostelut. Hän sanookin tulevien kritiikkien hieman jännittävän.

- Kyllä sitä pelkää pettävänsä luottamuksen. Muuten toisen romaanin kirjoittaminen oli hieman helpompaa kuin ensimmäisen, kun oli jo oppinut tekniikkaa. Rysäyksellä korjattavaa oli myös vähemmän, kun kustannustoimittaja oli alusta asti mukana. Nousiainen sanoo pureskelevansa ideat mahdollisimman valmiiksi ennen kirjoittamista, koska tietokoneella istuessaan hän pelkää livistävänsä työntekoa vaikkapa netissä surffailemalla.

Kirjailijanurasta seuranneet puhetilaisuudet ja haastattelutkaan eivät televisiossa pitkään niin toimittajana, käsikirjoittajana kuin juontajana työskennellyttä miestä ahdistaneet.

- Olen sen verran sosiaalinen, että haastattelut voittavat yksin istumisen. Sitähän kirjailija tekee kahdeksan kuukautta, mikä on ihan epäreilua! Pitää myös muistaa, että huomio jakautuu kirjailijoille epätasaisesti. Olen ollut siunatussa asemassa, ehkä osin aihevalintojeni takia.

Toisin kuin monet muut, Nousiainen ei haaveillut pitkään kirjailijan ammatista tai kirjoittanut pöytälaatikkoon.

- Runopoikavaihettakaan en kokenut. Halu tarinoiden kertomiseen on ollut, mutta tuli yllätyksenä, että väline oli tämä.

Säynätsalossa ja Heinolassa lapsuutensa viettänyt Nousiainen muutti Helsinkiin lukioikäisenä. Nykyään hän asuu vaimonsa kanssa Hakaniemessä, jossa viihtyy hyvin.

- Käyn naapuritalossa parturissa, tunnen kebabravintolan, kioskin ja kauppojen pitäjät. Hakaniemi on ehkä oma pikkukaupunkini Helsingin keskellä.

Pikkukaupunkiympäristö on mietteissä pian muutenkin - kaiketi seuraavan kirjan puitteissa.

- Ranskalaisia viivoja on kyllä olemassa tarinasta pienellä tehdaspaikkakunnalla. Meninpäs puhumaan siitä aikaisin! Nyt kirja on kai sitten pakko tehdä, mies manaa puolitosissaan.

Miika Nousiaisen Maaninkavaara ilmestyy 26. elokuuta.