ILMIÖ CD-levyt ovat vanha juttu toisin kuin vinyylit ja c-kasetit, kotiruoka on ihmeen in, samoin vanhat tv-ohjelmat ja retropelit. Minnaparikat, ditavonteeset ja tiiavanhatapiot vievät ajatukset menneille vuosikymmenille, kun taas Duffyn ja Raphael Saadiqin kaltaiset tähdet ovat kuin suoraan aikakoneen tuomia.
Menneet vuosikymmenet ovat vietelleet jo pitkään, eikä tenho näytä hiipuvan. Yksi vanhasta viehättyneistä on laulaja Maria Lund.
Lund nimeää omiksi suosikkivuosikymmenikseen 1940 ja -50-luvut sekä 1960-luvun alun.
- Ne kiehtovat musiikkinsa ja naisellisen pukeutumistyylinsä sekä tietynlaisen kepeyden, viehkeyden ja naivismin kautta, hän kertoo.
- Menneissä vuosikymmenissä on varmaan paljon sellaista, mitä en sietäisi, jos oikeasti eläisin siinä ajassa, mutta poimin parhaat jutut itselleni tähän aikaan.
Lundin omien teinivuosien aikana radiossa soivat DJ Bobot, Haddawayt, Dr Albanit sekä muut teknojumputukset, mutta laulaja itse kaipasi jo silloin musiikkia, joka kuulostaisi paikan päällä soitetulta, ja jota ei olisi korjailtu jälkikäteen.
- Elämä on niin rankkaa muutenkin, että pääsääntöisesti haluan kuulla hyväntuulista musiikkia. Supremes-tyylissä on esimerkiksi aina hymynvire.

Maria Lundin vaatekaappiin päätyy löytöjä Play It Again Sam -liikkeestä, antiikkimessuilta, teattereiden poistomyynneistä ja kirpputoreilta.
- Ostan myös paljon uusia vaatteita, jotka maustan asusteilla oikeille vuosikymmenille. Lisäksi ompelen itse. Vanhat lehdet ja mainokset käyvät innoitukseksi, hän kuvailee.
Laittautuminen kiehtoo laulajaa, eikä häntä harmita vaikkapa monimutkaisen kampauksen väsäämiseen tuhrautunut aika.
- Minua on aiemmin haukuttu tyylistäni paljon. Esimerkiksi lehtien kuvauksissa stylistit yrittivät naamioida minua trendikkääksi. Jos tulin paikalle omassa kampauksessani, niin selän takaa kuului, että hirveä mummokampaus, vedetään tuo äkkiä sileäksi ja auki. Olen iloinen, ettei sitä enää tarvita.
Se Lundia hieman harmittaa, että miesten näkee harvemmin leikittelevän vanhanaikaisella tyylillä.
- Rakastan miehiä, jotka käyttävät hattuja.

Nostalgikko ei ole hömppä

FAKTA Helsingin Kaupungimuseon tutkimuspäällikön Minna Sarantola-Weissin mukaan nostalgia näkyy tällä hetkellä hyvin vahvasti ihmisten asumisvalinnoissa. Vanhan kunnostaminen ja käden taidot yleensäkin ovat korkeassa kurssissa. Menneen kunnioitus näkyy myös eri asuinalueiden arvotuksessa.
- Perinteisten Eiran ja Töölön lisäksi sotien jälkeiset, etenkin 1950-luvun lähiöt ovat arvostettuja. Ehkä jossain määrin alkaa olla myös lähiönostalgiaa, ihmiset muuttavat juurillensa Myllypuroon.
Nostalgiatrendi sopii hyvin yhteen myös toisen vallalla olevan trendin, ekologisuuden kanssa. Lisäksi kolmi- ja nelikymppiset haluavat Sarantola-Weissin mukaan kokea esinemaailman kautta oman onnellisen lapsuutensa. Vauvanvaatteissa näkyykin siksi retro.
- Uhkat kuten lama ja ilmastokriisi saavat kaipaamaan vanhoja turvallisia aikoja. Mielestäni se on taustalla myös slow food -ilmiössä ja yhdessä syömisen säilymisessä. Ajatus on, että ennen elämä oli kiireetöntä ja oli aikaa tehdä pataruokia.

Nostalgia perustuu kuitenkin aina ihannointiin. Nostalgikko ei 1950-lukua ajatellessaan mieti sitä, että pula-ajasta oli hädin tuskin selvitty, ei ollut sosiaalikorvauksia ja asuttiin ahtaasti.
- Hän ajattelee kaunista muotoilua, sitä miten kaikki rakensivat yhdessä Suomea ja ettei liikennettä ollut liikaa. Ajatellaan että ennen oli puhtaampaa ja parempaa, vaikka todellisuudessa jääkaapit puuttuivat ja oli jätekuiluja sekä rottia.
Sarantola-Weiss haluaa korostaa, että nostalgialla on tärkeä osansa ihmisen minuuden rakennusaineena.
- Nostalgiaa ei pidä vähätellä hömppänä. Voi olla vaikka kuinka dynaaminen mainostoimistoihminen ja silti palata aina väillä hakemaan turvaa sekä omia juuriaan.

Trendianalyytikko Kati Hienonen puolestaan arvioi, että vapaan ja tavarantäyteisen lapsuuden eläneiden nuorten aikuisten asenneilmasto on voinut muuttua hieman konservatiivisemmaksi. Menneisyydestä haetaan myöa lohtua turvattomuuteen.
- Voi olla, että taantuma lisää vaikkapa 1940-luvun ihannointia. Louis Vuittonin syksyn mainokset henkivät 1940-luvun nostalgiaa, oli tiukkaa vyötäröä ja palikkakenkiä.
Hienonen heittää ilmaan myös levottomuutta herättävän ajatuksen.
- Jos nostalgiassa on sellainen 30 vuoden aikajänne, saattaa 1990-lukukin olla jo kohta tulossa.