Taiteilija istuu Kaapelitehtaan kahviossa oman näyttelynsä kuvien keskellä puhumassa Ihmiset -orkesterinsa uudesta Pojat ei tanssi -levystä. Herra Ylppö tai oikeammin Mikko Mäntymäki, 36, on nyt alkuvuodesta kaikkialla.

Ylpön mukaan koko musiikinteon idea ja ylevyys on jakamisen ilossa. Sängynlaidalla kitaralla rämpytetyn biisinraakileen matka kaiken kansan omaisuudeksi on luontevaa.
- Jokainen levyttävä muusikko, joka väittää tekevänsä lauluja vain itselleen on valehtelija.

Ylppö kertoo lauluissaan tarinoita myös omasta elämästään. Realityrockiksi nimeämänsä musiikin kertomukset näyttävät tyydyttäneen fanien tarpeen tietää herran yksityiselämästä. Juorulehtien palstoilla hän ei ole paistatellut.

- Suomessa on tasan yksi rocktähti, Ville Valo. Me muut olemme onneksi sen verran pienempiä julkkiksia, ettei meidän toilailuistamme niin välitetä.

Maj Karman alkuaikoina bändin antamat haastattelut olivat kryptisiä ja outoja. Tarkoitus oli tahallisesti ärsyttää. Nykyään Ylpön on helpompi antaa lausuntoja omana itsenään.
- Silloin rakensimme tahallaan muureja bändin ympärille. Onneksi suurempaa suosiota tuli vasta näin vanhemmalla iällä. Tuskin kusi olisi silloinkaan noussut päähän, mutta defenssit olisivat vain kasvaneet.

Ylppö on myös kuvataiteilija ja tehnyt esimerkiksi paljon levyjen kansikuvia. Niistä monet ovat kollaaseja unen ja valveen rajamailta. Hänen näyttelynsä työt ovat erilaisia.
- Nämä ovat tietyllä tavalla yksinkertaisempia. Yritänkin nykyään olla simppelimpi kaveri. Sävellän musiikkia tiistaisin ja maalaan torstaisin.

Uuden levyn sisältämien synkkien maailmojen ja iloisempien poprallien kuuntelun jälkeen olo on onnellinen. Kokemus on rankka, mutta puhdistava. Onko 36-vuotias Herra Ylppö nyt onnellinen?
- Kyllä, olen huipulla eikä täällä edes tuule, hän nauraa.

Aki Lehti

Kuvat: Annika Lohi

Tämä juttu oli ihan...

Keskustele