KIRJAT - Haluutsä nähdä mun kalsarit?, Mikko-Pekka Heikkinen kysyy ja nostaa farkunlahjettaan. Lahkeen alta paljastuvat mustat, ihoa sivelevät H&M:n kalsarit.

Niiden kosketuksessa on samaa lämpöä kuin lehmän kielessä, joka nuolee vastasyntyneen vasikan ja lähettää kohti maailman kurjuuksia - aivan niin kuin Heikkinen esikoiskirjassaan kuvailee pitkien kalsareiden syvää olemusta.

Nuorgamin Alkon tuho - ja muutama erätarina -novellikokoelma sisältää paitsi pohjoisen miehen ihmetystä siitä, miksei helsinkiläismies käytä pitkiä kalsareita, ennen kaikkea tarinoita, joista huokuu huoli luonnosta ja syrjäseutujen kohtalosta.

- Suomen metsien tila on surkea. Hitaasti kasvavasta luonnonvarasta on tehty vähän jalostettua kertakäyttötuotetta, kun hienot metsät on myyty sanomalehti- ja vessapaperiksi, kymmenen vuoden ajan toimittajana ja retkeilijänä pohjoisen luontoon tutustunut Heikkinen tilittää.

Pohjoisen metsien kannalta pahin uhka Heikkisen mielestä on se, jos keskustan vanha kaarti, kuten Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen pääsevät kunnolla vallankahvaan.

- En ihmettelisi ollenkaan, jos Lapin metsien suojelupäätöksiä alettaisiin kumota, ja kansallispuistojen tilalle ilmestyy teitä.

Novellikokoelma sai alkunsa kaksi vuotta sitten Heikkisen ollessa Utsjoella raportoimassa kaamoksen pimeydestä. Nettiyhteys katkesi, ja mies alkoi viihdyttää itseään kirjoittamalla. Kirjan synty vaati vetäytymistä Kehä III:n ulkopuolelle, karhunvatukkateetä, MacBookin, liikuntaa ja hyvää musiikkia.

Hyvä musiikki Heikkisen tapauksessa tarkoittaa gangstaräppiä. Keskenkasvuisen miehen testosteroniraivolla kirjoitettu Kutturan gangsta -novelli on kuvaus syrjäkyläläisen kiukusta ja kunnianosoitus räppäreille.

- Alkuperäisellä gangstaräpillä on tärkeä yhteiskunnallinen sanoma. Lisäksi se on vaihtelua iänikuiseen rokin räimeeseen, joka on injektoitu meihin jo äidinmaidossa. Siinä missä rokkari inisee siitä, kun sillä ei ole naista, viinaa, huumeita, rahaa tai bensaa autoon, gangstaräppäri vääntää elämän epäkohdat uhoksi, joka on paitsi huvittavaa myös vaikuttavaa.

Myyntilukujen suhteen esikoiskirjailijalla ei ole odotuksia.

- Tässä maassa myyvät romaanit, eivät novellit, Heikkinen sanoo.

Yksi tämän vuoden kiinnostavimmista esikoiskirjoista on Elina Tiilikan Punainen mekko. Kirja on Tilikan omiin kokemuksiin perustuva kuvaus prostituoidun elämästä. Tammikuussa julkaistu kirja on saanut jo nyt paljon huomiota.

- Se ei ole yllättänyt mua, koska harva prostituoitu on tullut esiin omalla nimellään. Mä en kuitenkaan halunnut piiloutua salanimen taakse, mutta en ihmettele, että suurin osa haluaa.

Vaikka kirja perustuu Tiilikan omiin kokemuksiin, hän huomauttaa, että kirjan päähenkilö Noora on luotu, eivätkä hänen mielipiteensä ole välttämättä Tiilikan omia mielipiteitä.

- Kirjaa on markkinoitu välillä liikaa sillä, että se olisi kokonaan mun omaelämänkerta.

Tiilikka ei enää ansaitse leipäänsä myymällä seksillä, mutta hänellä ei myöskään ole mitään moraalisia ongelmia seksin myymisen suhteen. Prostituution laillistamisen tai kieltämisen puolesta tai vastaan hän ei halua ottaa kantaa.

- Mä en hirveesti yritä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Kunhan toin yhden tarinan ihmisten luettavaksi. Sen voin kuitenkin sanoa, että mitään en kadu.

Elina Loisan esikoisteos, Julkeat, on tarina kapinallisesta naisesta, joka kieltäytyy olemasta sätkynukke kovien arvojen yhteiskunnassa. Kirjan nimetön päähenkilö muuttaa ystävänsä kanssa pikkukaupungista Helsinkiin, jossa he riekkuvat baareissa, käyttävät päihteitä ja harrastavat seksiä.

Kun elämää rahoittavat vanhemmat sulkevat rahahanat, päähenkilö keksii oman keinonsa selviytyä. Hän iskee varattuja naisia ja kiristää näiden miehiltä rahaa.

- Usein työttömät kuvataan surkeina tapauksina ja laiskoina pummeina, jotka eivät osaa täyttää Kelan papereita. Mä halusin kuvata ihmisiä, jotka tahtovat määrätä itse omasta elämästään - vaikkakin muiden kustannuksella.

Loisa on huolissaan siitä, minkälaiset arvot yhteiskunnassamme vallitsee, ja kirja sisältääkin paljon yhteiskuntakritiikkiä.

- Ihmettelen, ettei nykymeiningin suhteen ole tullut kunnon vastareaktiota. Jos yksi ihminen tekee neljän ihmisen työt tai on kymmenen tunnin työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei energiaa riitä muuhun kuin sohvalla makaamiseen, yhteiskunnassamme täytyy olla jotain pielessä.

Amerikkalainen dekkarikirjailija James Ellroy Akateemisessa kirjakaupassa ma 8.2. klo 16.30 ja Musta Dahlia -elokuvan esikoisnäytöksessä Tennispalatsi 9:ssä klo 17.45. Tiilikan kirja ilmestyi tammikuussa, Heikkisen ja Loisan kirjat ilmestyvät maaliskuussa.