DRAAMA Mitäpäs jos tämä nappaisikin tärkeät pokaalit sunnuntain Oscar-gaalassa jättihitti Avattaren sijaan? Niin ei tietysti käy, vaikka se olisikin oikeus ja kohtuus: Precious on kaiken huomion arvoinen.
Nimimerkki Sapphiren kirjoittama tarina vie 1980-lopun New Yorkin Harlemiin, 16-vuotiaan Claireece ”Precious” Jonesin apeaan kotiin. Mary-äiti ei poistu sieltä juuri koskaan, vaan istuu sohvalla, syö, katsoo televisiota ja teettää kotityöt tyttärellään.
Täällä ei kunnianhimoa tunneta: Preciousin elämän lohduton umpikuja kävisi selväksi ilmankin, että äiti siitä jatkuvasti muistuttaisi. Kaiken lisäksi tyttö on raskaana, odottaa jo toista lastaan. Tunnelin päässä pilkistää valon kajo, kun Precious pääsee erityisluokalle. Sen opettajasta tulee ensimmäinen ihminen, jonka onnistuu istuttaa tyttöön pienen itsetunnon siemenen. Preciouskin voisi oppia lukemaan ja selviytymään itsenäisenä kahden lapsen äitinä.
Preciousta esittää 17-vuotias ensikertalainen Caborey Sidibe ja äitiä koomikkona paremmin tunnettu Mo’Nique. Yhteiskunnan reunamilla roikkumisen uskottava tulkinta on heidän suoritustensa varassa, mutta sivuosien Paula Patton (opettaja), Mariah Carey (sosiaalityöntekijä) ja Lenny Kravitz (sairaanhoitaja) komppaavat hyvin.
Vaikka lähtöasetelmaa huonommin ei voisi mennä, asiat järjestyvät hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Siksi elokuvaa on pidetty liian lohduttomana tai peräti sosiaalipornona. Minusta se on vain surullinen. Amerikkalaisissa elokuvissa ei näitä henkilöitä juuri koskaan näe, mutta sen ei saa antaa järkyttää.
Precious ei siis ole taidetta, eikä toimintaa, vaan hätähuuto. Joka kantaa hyvin Amerikasta tänne meille asti.
Julkaistu 04.03.2010
Keskustele