Suomi vuonna 2010
Mokoman Marko Annala haluaa yhdistää taidetekstit heviurpoiluun
IHMISET Haastatteluja hevimiesten kanssa harvemmin tehdään puoli kymmeneltä aamulla. Mokoman laulaja Marko Annala, 37, on kuitenkin poikkeus.
Aina yhtä energinen karvanaama astuu ovesta sisään täsmälleen sovittuun aikaan, vaikka on jo ehtinyt hoitaa perheenisän velvollisuutensa Tampereella ja reissata sieltä Helsinkiin.
Annala on sanoittajana tutkinut ihmisyyttä monelta eri kantilta. Mokoman uudella levyllä pohditaan suomalaisten henkistä ja kulttuurillista perimää.
Annalalle Suomi on kaikkea muuta kuin karttaan piirretty viiva.
- Rajat ovat minulle sinällään merkityksettömiä. Katsokaa vaikka Afrikan karttaa. Sehän on täynnä pelkkiä viivoittimella vedettyjä viivoja, joissa henkisiä tai heimorajoja ei ole otettu huomioon mitenkään, Annala sanoo.
Levyn nimikkokappaleen kantava ajatus on, että isä-sanaan ei liitetä juuri mitään muuta positiivista kuin isänmaa.
Väärintulkittuna biisin voisivat ottaa omakseen kaljuja ja pilottitakkeja suosivat veijarit.
- Onneksi minä olen tällainen puunhalaajahippi, niin väärinkäsityksiä ei synny.
- Äidiltä rakkaus, kieli, maito ja isältä vain maa. Kaikki muu isään liitettävä on negatiivista. Isänmurha ja saada isän kädestä ja niin edelleen, laulaja selventää.
Kuulijat usein sekoittavat musiikintekijän ja laulujen kertojaminän toisiinsa. Näin on käynyt myös Annalan kohdalla.
- Tämä ihmetyttää, mutta olen oppinut hyväksymään sen. Sydänjuurilla esiintyvä kertojaminä on tosin aika lähellä oikeaa minua, vaikka en olekaan anarkisti, ateisti tai kommunisti, hän sanoo hymyillen.
Annala lukeutuu tekstittäjänä Suomen parhaimmistoon. Silti hän ei välttämättä ole yhtä arvostettu kuin kevyemmän musiikin parissa toimivat kollegansa.
Joskus Annala haaveili julkaisevansa tekstejään muissakin muodoissa.
- Hevi taidemuotona rajaa monet hyviä tekstejä arvostavat ihmiset pois. Perinteisen popkappaleen tekeminen olisi minulle kuitenkin hankalaa.
- Koko jutun juju onkin mielestäni siinä, että yhdistän taiteellisesti kunnianhimoisia tekstejä heviurpoiluun.
Annala on luonteeltaan äkkipikainen ja kiivas ihminen. Hän kiittääkin musiikkia siitä, että on saanut pidettyä suurimmat demoninsa aisoissa.
Taiteentekeminen on mahdollistanut oman sisäisen ajatusmaailman haastamisen ja yhteiskunnallisen heräämisen.
- Voisin olla aikamoinen ääliö ilman musiikkia ja sanoittamista. Vankilassahan minä varmaan olisin, Annala nauraa partaansa.
Julkaistu 18.03.2010
Keskustele