ELOKUVAT Kahvipöytäkeskusteluissa kaverit ja tutut valittavat, kuinka elokuvatarjonta Helsingissä on suoraan p:stä. Teattereissa pyörii vain huonoja elokuvia, tarjonta on vähäistä ja yksipuolista. Ennen oli kaikki paremmin.
Liven toimitus kyllästyi marinaan ja päätti selvittää totuuden Helsingin elokuvatarjonnasta.
1. Onko elokuvatarjonta todella vähentynyt?
Elonet-tietokantaan on listattu kaikki Suomessa ensi-iltansa saaneet elokuvat. Viime vuonna niitä oli 177. Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa sai 182 elokuvaa ja viisitoista vuotta sitten 146. Koko 2000-luvun ensi-iltojen määrä on pyörinyt suunnilleen 170 ja 190 välillä. Elokuvien määrä ei siis ole laskenut.
2. Mistä johtuu illuusio, että tarjonta on vähäistä?
Nykyään useiden elokuvien elinkaari on lyhyt. Samaa harrypotteria saatetaan tykittää viidessä salissa yhtäaikaa, mutta elokuvat kulutetaan loppuun nopeasti ja tilalle tulee uusia. Mielikuva vähäisestä tarjonnasta siis pitää ja ei pidä paikkaansa.
- 1980-luvulla saatettiin näyttää samaa leffaa 2-3 vuotta, mutta on meillä edelleen elokuvia, jotka saavat olla teatterissa yli vuoden. Jos on menestyvä elokuva, niin kyllä se kankailla pysyy, sanoo Finnkinon projektipäällikkö Kaj Itämäki.
Systeemi toimii seuraavasti. Elokuvat maahantuo ja levittää yhtiöt, kuten FS-Film ja Sandrew Metronome. Elokuvateattereita hallitsee Finnkino. Maahantuojat ja Finnkino päättävät, mitä elokuvia esitetään, monella kopiolla ja miten isoissa saleissa.
- Me olemme tavarantoimittajia ja Finnkino on kauppa. Jos me emme tuo heille hyviä elokuvia, heidän hyllynsä olisivat tyhjät, vertaa Sandrew Metronomen Suomen toimitusjohtaja Maija Kuusi.
Koska Finnkino pyörittää lähes kaikkia Helsingin elokuvateattereita, tilanne on sama kuin kaikki Helsingin kaupat olisivat Siwoja. Kuusi vakuuttaa, että yhteistyö Finnkinon kanssa toimii, mutta myöntää, ettei määräävä markkina-asema ole ideaalitilanne.
- Olisihan se hyvä, jos kilpailua olisi enemmän, mutta näillä korteilla mennään. Mutta Finnkinon johtavalla asemalla ei ole mitään tekemistä elokuvatarjonnan kanssa. Täältä on suljettu paljon pieniä teattereita, joissa voisi näyttää pienen yleisön elokuvia.
3. Onko tarjonta yksipuolistunut ja Hollywood vallannut teatterit?
Käsikirjoittajavelho Charlie Kaufmanin debyyttiohjaus Synecdoche sai kiitettäviä arvioita ympäri maailman - ja päätyi Suomessa suoraan dvd:lle. Samoin kävi Duncan ”David Bowien poika” Jonesin Moonille.
Yksi mittari voisi olla ensi-iltatilastot maittain. Jenkkielokuvia oli viime vuonna ensi-illassa 116. Se vastaa viimeisen kymmenen vuoden keski-arvoa. Ranskalaisia elokuvia nähtiin 25 kappaletta vuonna 2009. Sekin vastaa 2000-luvun keskiarvoa.
Amerikkalaista elokuvaa on tapana pitää hömppänä ja eurooppalainen elokuva on laadun tae. Viihde myy. Finnkino on osa Sanoma-konsernia (kuten myös Metro Live). Siis osa pörssiyhtiötä, jonka tarkoitus on tehdä voittoa.
Pyrkiikö Finnkino tuottamaan vain rahaa vai onko elokuvalla vielä myös sivistävä tarkoitus?
- Totta kai pyrimme tekemään rahaa. Mutta pyrimme myös pitämään yllä sivistävää päämäärää ja monipuolisuutta elokuvatarjonnassa, Itämäki toteaa.
Jos laatuelokuvia ei jonkun mielestä esitetä riittävästi, aukkoa paikkaavat Orionin klassikot, elokuvakerhot sekä Night Visions, Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint ja muut leffafestarit.
Näyttäisi siis siltä, että elokuvien määrä ja monipuolisuus eivät ole muuttuneet paljonkaan. Tarjontaa voi, ja pitääkin kritisoida, mutta ei voi ajatella, että ennen oli paremmin. Ehkä aina on ollut huonosti. Riippuu kummalta puolelta pöytää sitä kahvikuppia katsoo.
Julkaistu 18.03.2010
Keskustele