KIRJAT. Suhonen katsahti pahaenteisesti toisella puolella hymyilevään Takamäkeen ja luisteli nöyrästi vaihtoaition suuntaan ja ulos jäältä. Pukuhuone haisi piintyneelle hielle.

Vaikkei heti arvaisi, kohtaus on tyypillisistä suomalaista jännityskirjallisuutta. Jarkko Sipilän teoksessa Kylmä jälki poliisit kiekkoilevat, eikä arkisen harmauden hallitsemassa kuvauksessa ole tietoakaan televisiosarja CSI:n glamourista. Voisi melkeinpä puhua arkidekkarin genrestä.

- Olen tainnut käyttää termiä jo hamalta 1990-luvulta puhuessani suomalaiselle dekkarille ominaisista piirteistä, toteaa kirjailija Leena Lehtolainen.

Vuonna 1993 esikoisensa julkaisseen painoskuningattaren teoksissa seikkailee Maria Kallio, ramopunkkia kuunteleva espoolaispoliisi, jolla on kaksi lasta. Ihan kuin naapurisi. Espoolaisia ostoskeskuksia, hikisiä pukuhuoneita, Kallion baareja, Aurajoen rantaa. Tätäkö me haluamme?

- Osin kysymys lienee suomalaiselle kirjallisuudelle ominaisesta realismin perinteestä, arvioi Lehtolainen.

- Halutaan uskottavaa, omaa arkea sivuavaa maailmaa. Eipä suomalainen rikollisuuskaan toistaiseksi kovin dramaattista tai nerokasta ole ollut, vaikka muutosta on jo havaittavissa.

Kotimaa ruudussa
ja kankaalla

Lehtolaisen teoksia on käännetty 15 kielelle. Erityisesti saksalaiset ovat villiintyneet teininä jalkapalloa pelanneen Maria Kallion edesottamuksiin.

Myös Jarkko Sipilän dekkareita on saksannettu. Sipilän teosten keskeisissä rooleissa seikkailevat etäisen oloinen komisario Takamäki, jonka poika pelaa jääkiekkoa sekä Suhonen, lain rajoilla tasapainoileva huumepoliisi, jonka kaverit vaikuttavat olevan onnettomia juoppoja. Heitä tavataan asiaankuuluvissa Kallion räkälöissä.

- Maassa maan tavalla, Sipilä tiivistää.

- Kun meitä on reilut viisi miljoonaa ja poliiseja kymmenen tuhatta, jokainen suomalainen on korkeintaan kahden tuttavan päässä poliisista.

- Arkisuus lähtee uskottavuudesta. Kansainvälisten trillerien tapahtumapaikaksi sopii paremmin Lontoo tai Rooma.

Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran teoksissa ydinlataukset seikkailevat pitkin planeettaa ja härmän pekat ja artot pelastavat Yhdysvaltain presidentin hengen.

- On paljon halvempaa pudottaa lentokone kirjassa kuin tv-sarjassa, Sipilä vertaa.

Kenties siksi filmatisoitaviksi siirtyvät dekkareista juuri ne arkisimmat: Sipilän hahmoista on tehty tv-sarja Rikospoliisi ei laula, ja myös Lehtolaisen Mari Kallio on nähty televisiosarjana.

Reijo Mäen Vares -kirjoista on tekeillä kuusi uutta elokuvaa kahden jo ensi-iltansa saaneen lisäksi. Myös Harri Nykäsen Helsingin alamaailmaan sijoittuva Raid nähtiin sekä tv-sarjana että elokuvana.

Räntäsateella
rapakon taa

Ulkomailla tylsähkö todenmukaisuus edustaa eksotiikkaa. Finn-crimeksi nimettyä tyylilajia povataan nyt jopa kotimaisen kulttuurin uudeksi vientivaltiksi. Ja ihan mahdollista se on Jarkko Sipilänkin mielestä.

- Tulevaisuus voi olla hyvä, mutta toki se vaatii paljon työtä.

Sipilän omaa tuotantoa viedään kovaa vauhtia Yhdysvaltain markkinoille. Seinää vasten -dekkari ilmestyi viime kesänä ja Prikaatin kosto nyt keväällä.

- Ensimmäistä kirjaa on myyty netin kautta, lähinnä Amazonissa, ja joissain kirjakaupoissa kaikkiaan parisentuhatta. Se on kohtuullisen hyvä, kun kustantamolla ei toistaiseksi ole ollut myyntihenkilöä.

Muita sankareita

Matti Rönkä: Viktor Kärppä, inkerinsuomalainen rakennusalan yrittäjä ja ”erikoisbisnesmies” joka vaikuttaa Helsingissä.

Seppo Jokinen: Sakari Koskinen, Tampereen Hervannassa vaikuttava komisario.

Marko Kilpi: Olli Repo, kiltti konstaapeli Kuopiosta.

Outi Pakkanen: Anna Laine, rikoksia selvittävä helsinkiläinen graafikko.

Harri Nykänen: Raid, Ruotsissa kasvanut ”hyvä rosvo” Helsingin alamaailmasta. Lisäksi helsinkiläiskomisario

Ariel Kafka, piintynyt poikamies jolle juutalaiset traditiot tuottavat paineita.