KOLUMNI Lukion viimeisellä saksantunnilla Sunttu joutui suomentamaan autotekstiä. Vastaan tuli sana ”Mutter”. Mitähän se tarkoittaa? Kun autoista on kyse, niin varmaan mutteria. Virhe on ihan ymmärrettävä, sillä takana oli vasta viisi vuotta saksaa.

Suntun ylioppilastodistukselle oli eniten käyttöä paperilennokkina. Onneksi Henna Virkkunen ei ollut tuolloin opetusministerinä.

Sain Suntulta hiljan meiliä. Hän on iso kiho pankkimaailmassa, kansantaloustieteen maisteri, joka tykkää hektisistä päivistä. Täytyy forwardoida meili opetusministeri Virkkuselle. Hän haluaisi jakaa paikat korkeakouluihin ylioppilastodistuksen perusteella.

Virkkusen peruste on Suntulle tuttu, kansantalous. Korkeakouluun pitäisi päästä suoraan lukiosta, jotta opiskelijat valmistuisivat nuorempina töihin. Asiaa pitäisi tutkia. Taidan kilauttaa huippututkijalle, jonka yo-papereilla ei päässyt ammattikouluun. Mutta valtiotieteelliseen pääsi, pääsykokeella.

Ministeri-Hennalle tiedoksi, että abi-poika on eri henkilö kuin taloustieteestä tuttu rationaalinen kuluttaja. Alle 20-vuotiaan miehen pitkäntähtäimensuunnitelma ulottuu ensi viikonloppuun. Vaikka opinto-ohjaaja hokisi päivittäin ”satsaa kirjoituksiin ja mieti jatko-opintoja”, nuorukainen kelailee deittailua ja skeittailua. Ja jos hänet tuupataan seuraavana syksynä pelkän ylioppilastodistuksen perusteella satunnaiseen kouluun, hän lähtee sieltä nopeammin kuin Henna-tatuointi kädestä.
Tietenkin nykyinen pääsykoejärjestelmä on syvältä. Se mittaa huonosti soveltuvuutta alalle, mutta ylioppilaskoe mittaa sitä vielä huonommin. Pääsykokeita ei saa poistaa, vaan niitä pitää uudistaa. Kuukausien pänttääminen ja valmennuskurssiyritysten rikastuttaminen on älytöntä.
Miten olisi pääsykoe, johon ei voisi valmistautua, mutta jossa yritettäisiin ihan tosissaan selvittää, onko tämä hakijalle oikea koulu. Koe tulisi toki nykyistä kalliimmaksi, mutta säästäisi monelta turhalta välivuodelta ja pääaineenvaihdolta.