JUOMA Pullolla on henki, mutta minkälainen? Tämän pullon henki haisee pistävälle etikalle, kirpakalle Kossulle ja makealle mummon mehulle. Joskus pullosta on noussut myös jo hieman happaman eväsmaidon haju.

Sisältö vaihtuu, mutta pakkaus on sama. Klassinen viinapullo on vuosikymmeniä käytössä kestänyt tuote. Lasipullojen kuninkaan syntymävuosi on 1961.

Sen on suunnitellut Tapio Wirkkala, vaikkakin pullon ajaton ja käytännöllinen muoto on saneltu pitkälti koneiden ehdoilla. Wirkkala on kuitenkin määritellyt esimerkiksi klassisen viinapullon hartialinjan. 1980-luvun puolivälissä pulloa kevennettiin, mutta sen ulkoasu muuttui vain vähäisesti.

- Pulloa valmistettiin paljon Riihimäen Lasitehtaalla, sillä Karhulan ja Riihimäen tehtailla oli kartellisopimus, jonka mukaan Riihimäki valmisti värittömän lasin ja Karhula värillisen. Kun Riihimäen Lasi lopetettiin vuonna 1990, pullon valmistus siirtyi Kotkan Karhulan lasitehtaalle, Suomen Lasimuseon tutkija Kaisa Koivisto kertoo.

Ei enää etikkaa, vain viinaa

Kun Karhulan Lasitehtaalla lyötiin lappu luukulle, klassisen viinapullon valmistus siirtyi ulkomaille. Pakkauslasin valmistuksen loppuminen Suomesta onkin yksi syy, jonka vuoksi Rajamäen Väkiviinaetikka ilmoitti muutama viikko sitten luopuvansa pulloklassikon käytöstä.

Jatkossa etikka pullotetaan muovipottuun. Muina syinä pakkausmuutokseen ovat muun muassa tuotannon joustavuus ja muovileilin keveys.

Onko mehumummoilla siis edessään ongelma, kun etikkapulloa ei voi enää kierrättää säilöntään? Ei ole, sillä mummot voivat jatkossa marssia Alkoon - onhan tässä jo muutenkin puhuttu ikäihmisten alkoholisoitumisesta.

Etikkapullo tunnetaan myös puolen litran Kossu-pottuna. Tosin väkijuomien markkinajohtaja Altia Finlandin mielestä se on salaisuus.

Altia Finlandilta ei kommentoida lasipullon suosiota selittäviä tekijöitä, sillä Koskenkorvan brändiä varjellaan. Julkisesti ei ole sopivaa puhua siitä, että Kossu pakataan etikkapulloon tai etikka Kossu-pulloon.

Ihan miten päin tahansa, mutta Altia pakkaa samaan pulloon myös muita alkoholeja. Voidaan siis olettaa, että näkökykyiset pystyvät paljastamaan lasipullon salaisuudet tarkkailemalla Alkon hyllyjä.

Aino Sibeliuskin tiesi sen

Klassiseen viinapulloon on myös kautta aikain säilötty mehua. Pullon erinomaisuuden oivalsi esimerkiksi Aino Sibelius, jonka klassiseen viinapulloon säilömää herukkamehua on edelleen tallessa Ainolan kellarissa.

Toki säveltäjän rouva käytti säilönnässä muitakin lasipulloja, kuten klassista viinapulloa edeltänyttä Koskenkorva-pulloa. Se eroaa klassikkopullosta hieman suustaan ja hartialinjastaan.

- Ainolan kellarin mehut ovat säilyneet ihan hyvin. Kellari on jotakuinkin autenttisessa tilassa, koska se ei ole yleisölle avoin, eikä sitä siivota yhtä usein kuin muita tiloja. Siellä on aivan varmasti muutama klassinen viinapullo. Tiedän sen, koska käytän itsekin kyseistä pulloa mehusäilönnässä, Ainolan museojohtaja Hilkka Helminen kertoo.

Viinapullon suosio mehupullona selittyy pitkälle sillä, että paljon valmistettu pullo on ollut helposti saatavilla. Kotimehunkeittäjät kartuttivat pullokokoelmaansa vähitellen. Mehusta, viinasta tai etikasta tyhjentyneet pullot nakattiin varastoon odottamaan seuraava marjasatoa ja otettiin tarpeen vaatiessa uudestaan esille. Kestävän pullon puolesta puhuu myös sen säilöntään sopiva koko.

Merkittävä suosion syy lienee myös se, että pullolle on löytynyt helposti korkki - joko sen oma kierrekorkki tai kumitulppa, jolla piripintaan täytetyn mehupullon sai helposti suljettua. Eikä hyötylista korkkiin lopu.

- Lasipullolla on monta etua, kuten se, että sen voi puhdistaa helposti. Lisäksi se kestää kuumennuksen uunissa, mikä tuhoaa mehun säilyvyyttä haittaavat itiöt. Ja onhan lasipullo esteettinen, Martta-liiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen tiivistää.

Klassikkopulloja voi bongata monista vappujuhlista. Jos et halua ostaa omaa Alkosta tai lähikaupasta, käy lauantaina Kaivopuistossa ja poimi klassikko sieltä talteen.