ILMIÖ/URHEILU. Tyttö toisensa jälkeen polkaisee skeittinsä ramppiin ja rullaa laidalta toiselle. Kukaan ei selviä kommelluksitta: kylki kolahtaa kipeästi maahan tai lauta karkaa kohti yleisöä.

Keskittyneet ilmeet vaihtuvat hymyksi. Edes kilpailuissa skeittaus ei ole turhan ryppyotsaista.

34-vuotias Eija Joensuu nousi lapsuuden skedemuistojen innostamana laudalle uudestaan pari kolme vuotta sitten.

- Tämä on harrastus, josta tulee hyvä mieli. Pelkkä rullaaminenkin on tosi kivaa: se ääni ja fiilis, vapauden ja rentouden tunne. Sain kaverilta pelkän dekin ja ostin siihen itse loput kamat. Siitä se lähti, hän kertoo.

Tärkeää oli myös se, että Joensuu löysi samanhenkistä seuraa.

Rämäpäisyys ei riitä

Tyttörullalautailijoilla on vuodesta 2007 lähtien ollut oma yhdistyksensä, jonka sähköpostilistalla on tällä hetkellä noin 70 harrastajaa. Aktiivisia tyttöskeittaajia on yhdistyksen mukaan Suomessa kuitenkin moninkertainen määrä.

Skeittarien ikähaarukan nuorempaa päätä edustaa 17-vuotias Rosalinda Tuomaala, joka päätyi lajin pariin reilu vuosi sitten pikkuveljiensä myötä.

- Menin itsekin kokeilemaan ollieta. Kun sen oppi, tuli semmoinen olo, että vähän siistiä, hän kertaa.

Joensuun ja Tuomaalan mielestä juuri uuden oppiminen on yksi skeittauksen parhaista puolista. Onnistuminen palkitsee, sillä se vaatii sitkeää harjoittelua.

- Ehdin skeitata kerran parissa viikossa. Se vaikuttaa uusien temppujen oppimiseen, eivät ne ilmaiseksi tule, Joensuu sanoo.

Tyttörullalautailijoiden aktiivi Leena Vänni, 30, näkeekin skeittaavien naisten ongelmaksi juuri sen, etteivät he tule harjoitelleeksi riittävän usein.

- Ei riitä, jos on rämäpää. Skeitillä tehdään satoja toistoja. Tämä on tappavan vaikea laji. Skeittauksessa pari kertaa viikossa on tosi vähän, sillä tatsi katoaa nopeasti, Vänni harmittelee.

Mustelmia ja murtuneita nilkkoja

Mustelmilta ja vammoilta ei voi vauhdikkaassa lajissa välttyä. Vännillä on harrastuksestaan muistoina muun muassa lommo lonkassa ja leikattu nilkka.

- Pahin ongelma iän myötä on se, ettei joka päivä voi enää skeitata. Varsinkin jos vetää hirveät lipat, on pidempään kipeä kuin nuorempana. Semmoista haarniskaa ei ole, ettei mihinkään osuisi, hän pohtii.

Joensuu on selvinnyt suuremmitta vammoitta, mutta tiedostaa lajin vaarat.

- Ei tarvita kuin pieni tasapainon menetys, sitten se on menoa. Vastassa on betoni, asfaltti tai vaneri.

Skeittiveteraani Mikko Koski pitää tyttöjä poikia varovaisempina skeittaajina. Tuomaala ja Joensuu nyökyttelevät väitteelle, mutta Vänni on eri mieltä.

- Aika usein tytöt menevät oman taitotasonsa rajoilla. Kun vaikka hallissa skeitataan yhdessä, kyllä tytöt kaatuvat yhtä lailla, Vänni sanoo.

Pääkaupunkiseudulla skeittaava tyttö tai nainen ei enää herätä suuresti huomiota. Pojiltakin tulee lähinnä pyyntöjä näyttää jokin temppu, kuten ollie tai kickflip.

- Jos olet ainoa tyttö, joka tulee parkkiin, kyllähän ne pojat alkuun katsovat, Vänni toteaa.

Skeittauksen SM-kisat pe 27. ja la 28.8. sekä Pro Skate -ammattilaistapahtuma su 29.8. Helsingin jäähallissa. Liput pe 9-15 e. Tapahtumalippu 19 e.

%%Yli 30 vuotta
Suomessa%%

Rullalautailu tuli Suomeen reilut 30 vuotta sitten.
Sen suosio on ollut aaltoilevaa. 2000-luvulla laji on jälleen noussut yhä tunnetummaksi harrastukseksi.
Skeittauksessa on useita eri alalajeja, joissa skeitataan esimerkiksi pienessä tai isossa rampissa, kadulla tai betonialtaissa.
Ollie on yksi yleisimmistä tempuista. Tempussa hypätään ilmaan, ja siitä on useita muunnoksia.
Kickflipissä lauta pyöräytetään ympäri pituussuunnassa.