KOLUMNI. Myyn kaiken ja lähden. Voisitko kuvitella, että sinä joskus sanoisit noin? Voisitko kuvitella, että vieläpä toteuttaisit aikeen?
Itse en tuollaiseen ryhtyisi. On työpaikka, lainan maksuerät. On pari kivaa harrastusta. On niin vähän mitään myytävää, että siitä syntyisi surkea matkakassa.
Tyydyn kadehtimaan hyväntahtoisesti heitä, jotka lähtevät, päästävät itsensä kellumaan ja ottavat riskin ajautua mihin tahansa. Ihanat, heittäytyvät hedonistit, elämänsä irtiottajat! Australiassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, aivan missä he vain itse haluavat.
Lammasmaisen ja tylsän ihmisen merkiksi olen valinnut itselleni tarkan lähtöpäivämäärän sijaan sijaislähtijän. Hän on Lassi. En tiedä Lassista muuta kuin mitä hänestä on toistaiseksi kirjoitettu blogissa, joka kertoo suomalaisryhmän bussimatkasta Bangkokiin.
Näitkö uutisissa? Salolainen matkailuyritys, kymmenkunta matkustajaa, vuosimallin 1988 bussi, reitti Venäjän, Kazakstanin, Kiinan ja Laosin kautta Thaimaahan. Pikavuoro Bangkokiin, 14 000 kilometriä seitsemässä viikossa.
Matkablogin ensimmäisissä valokuvissa Lassi säteilee riemua, jonka on pakko olla aitoa. Kuvateksti kertoo: Lassin työpäivät ovat pian lopussa, tavarat myyty, kämppä irtisanottu, paluu Suomeen "mahdollinen". Seuraavassa kuvassa Lassi hyvästelee Helsingin Rautatientoria. Räntää sataa ja lumi loskaantuu. Koko omaisuus on nyssäköinä Lassin käsissä.
Mitä Lassi mahtoi ajatella tuona päivänä, kun hän nosti itsensä ylös loskasta? Bussin ovet sihahtivat kiinni, lähtö. Säkenöivä humahdus täydellistä irrallisuutta? En tiedä. Voin vain herätä huomennakin työaamuun ja odottaa matkablogin seuraavaa postausta. Ja katsella tietokoneruudulta pitkin Venäjän karttaa liikkuvaa bussikuvaketta. Kiitos sponsorille bussiin asennetusta GPS-laitteesta.
Toivoisin, että matkablogissa kerrottaisiin lisää Lassista ja selitettäisiin, mistä se välillä iskevä jyskyttävä halu irrottautua arjesta johtuu. Entäpä tarvitsisiko silloin haaveilla irtiotoista, jos eläisi niin, että aina aamulla silmät avatessaan kokisi olevansa perillä? Niin, tiedän. Jämähtäneen tylsää saivartelua.


















































Keskustele