KOLUMNI. Köyliönjärven paloittelusurma. Lallin avoin tilitys: Piuhat olivat hetken sekaisin
Tämä kyseinen kohulööppi on kuvituksena tuoreessa kirjassa nimeltään Skandaali! Suomalaisen taiteen ja politiikan mediakohut.

Sanat saavat mielikuvitukseen laukkaamaan ja tuovat mieleen lisää vastaavia:
Aatelisto raivoissaan: Kaarina Maununtytär ei sovi kuningattareksi
Agricolan hullu urakka. - Tein oman kirjakielen
Tämä komea ruotsalainen on Marie-Antoinetten salarakas!
Elinkautisvangista Yleisradion pääjohtajaksi. - Hella Wuolijoki avautuu värikkäästä elämästään

Ajatusleikit sikseen, asian ydin on, että ihmisiä ovat aina kiehtoneet kohut ja skandaalit - jo ennen kuin kukaan oli lööpeistä kuullutkaan. Susanne Dahlgren, Sari Kivistö ja Susanna Paasonen määrittelevät kirjassa kohun joksikin, mikä koskettaa pahimmillaan sen aiheuttajaa itseään, kun taas skandaali ravistelee koko yhteisöä.

Ja onhan niitä meillä riittänyt. Suomessa on kohistu viime vuosina esimerkiksi näytelmästä, jossa ammutaan Ransu-koira ja presidentti, poliitikon tekstiviesteistä sekä siitä, mitä Katajanokalle sopii tai ei sovi rakentaa. Nykyaikana kohu tuskin laajenee skandaaliksi ilman, että siitä mainittaisiin myös mediassa.

Itseäni kiehtoo se, mikä tekee skandaalin ja miten erilaisia asioita eri aikoina on pidetty skandalööseinä. Silti tuntuu, että ne todelliset skandaaliaiheet ovat kautta aikain saaneet usein muhia rauhassa. Meillä ihmisillä taitaakin olla taipumus keskittyä sellaiseen, joka olisi todellisuudessa korkeintaan keskisuuren kihinän arvoisia.

Vai voiko joku muka väittää, etteivät todellisia skandaaleja ole ihmisten julmuus ja ilkeys toisiaan kohtaan.Tai sellaiset käsittämättömään mittasuhteisiin paisuvat vääryydet kuten epätasa-arvo, ympäristötuhot tai rasismi. Ja mikäpä vielä kuohuttavampaa, näissä todellisissa skandaaleissa suurta muutosta tilanteeseen harvemmin tulee.

Tai sitten se tulee niin hitaasti, ettei aiheista irtoa juuri uutta puhuttavaa. Oikein kunnolla säädyllisyyttä ja oikeudentuntoa loukkaavista asioista ei pysty myöskään imemään nautinnonsekaisia moraalisen tuohtumuksen väristyksiä. Sellaisia, joista kiinnostuksessa skandaaleihin on monen mielestä perimmiltään kyse.

Kolumni Metro-lehdessä 26.1.2011.