KOLUMNI. Näyttää siltä, että suomalainen poliitikko rahoittaa valtaan pääsynsä tekemällä bisnestä. Aloista suosituimmat ovat taidekauppa ja koulutus. Jonkun muistan joskus myyneen oliiveja.
Tarja Halosen tukijat keräsivät presidentinvaalien alla yli 170 000 euroa taidekaupalla. Se ei ole ihan näpertelyä se. Eduskuntavaaleissa Hannes Mannisen tukiyhdistys myi tauluja yksityisille ja yrityksille 37 000 eurolla.
Näpertelyn ylärajana pidetään Suomessa 8 500 euron kauppaa. Siinä kulkee arvonlisäverottoman liiketoiminnan raja.[

IMAGE:1967:RIGHT]

Vaalirahojen kerääminen ei ole ensisijaisesti liiketoimintaa, mutta kun palveluja tai tavaraa myydään kymmenillä, jopa sadoilla tuhansilla euroilla, luulisi verottajankin kiinnostuvan.
Hulppeasti hinnoitellut kenokaulaseminaarit ovat toinen tärkeä vaalirahoituksen muoto.
Ilkka Kanerva teki eduskuntavaalien alla seminaaribisnestä 50 000 eurolla, Ben Zyskowicz 35 000 ja Eero Heinäluoma 30 000 eurolla. Mauri Pekkarinen tienasi seminaareilla ja taulukaupoilla yhteensä 37 000 euroa.
Homma toimii niin, että yritykset syytävät seminaarin järjestäjälle rahaa. Eivät ne välttämättä edes lähetä ketään siihen seminaariin. Seminaarien tarkoitus on liikuttaa rahaa ja saada aikaan kuitteja. Toisissa yhteyksissä sitä kutsutaan rahanpesuksi.
Verottajan mukaan urheiluseurat ja muut yleishyödylliset yhdistykset joutuvat tilittämään arvonlisäveron, jos tulojen hankkiminen täyttää esimerkiksi seuraavanlaisia tunnusmerkkejä: ansiotarkoitus, laajuus tai suurehko liikevaihto. On kovin kyseenalaista, voidaanko poliitikon tukiyhdistystä edes pitää yleishyödyllisenä yhdistyksenä, aika yksityistä hyötyä se tavoittelee. Jos tarkoituksena on kerätä rahaa kymmenin tuhansin, se käynee ansiotarkoituksesta.
Arvonlisävero ei ole ainoa vero, josta poliitikko saa vapautuksen. Hän ei maksa lahjaveroakaan. Jos isovanhemmat haluavat lahjoittaa verottomasti omaisuutta lapsenlapsilleen, heidän kannattaa perustaa jälkeläisilleen tukiyhdistykset. Sellaiset ovat Suomessa näköjään verovapaita.

Miksi media heräsi vasta nyt penkomaan vaalirahoitukseen liittyviä sotkuja? Asian veti esiin julkisen palvelun Yleisradio, muut viestimet seurasivat perässä.
Olisiko median hitaudella jotakin tekemistä sen kanssa, että suurin osa vaalirahoista on mennyt mainostilan ostamiseen mediasta? Halpahallikauppiaitten hillo on kulkenut poliitikkojen kautta tätäkin lehteä julkaisevalle konsernille ja sen kilpailijoille.
Kaupalliset viestimet eivät ole vaalirahoitusasiassa riippumaton osapuoli. Ne ovat korjanneet potin.

Kolumni on julkaistu Metrossa 21.5.2008