Neljä rikoksentekijää suljetaan selliin. Nokatusten joutuvat rikas talousrikollinen, väitöskirjaa tekevä psykopaatti, perheensä tappanut rakennemuutoksen syrjäyttämä duunari ja 19-vuotias itähelsinkiläinen islamiin kääntynyt pikkurikollinen.Vartiointi on ulkoistettu valvontakameroille.

Näistä lähtökohdista ponnistaa Teatteri Jurkassa ensi-iltansa saava näytelmä Rikos. Se pohjautuu Rosa Liksomin, 54, tekstiin. Liksom sai joulukuussa Finlandia-palkinnon Hytti nro 6 -romaanista. Sekin sijoittuu suljettuun tilaan, Siperian-junan hyttiin.

– Yhtä hyvin se voisi olla jumiutunut hissi, armeijan tupa tai sairaalan huone. On hirveän mielenkiintoista, mitä alkaa tapahtua, kun toisilleen vieraat ihmiset joutuvat paikkaan, josta ei pääse pois, Liksom sanoo.

Vuonna 1993 Liksom kirjoitti Kom-teatterille Family Affairs -näytelmän. Se julkaistiin kirjana, jossa oli mukana myös Rikos.

– Kun sen lukee, kellä tahansa ohjaajalla tippuu hiki otsalta kolmen ensimmäisen sivun jälkeen. Tää ei ole mikään helppo pala. Oon kauhean iloinen, että Heidi Räsänen otti tämän ohjattavaksi. Hänen mainio persoonansa teki syvän vaikutuksen heti ensitapaamisella.

Liksom tunnustaa inhonneensa teatteria pitkään. Family Affairsinkin hän kirjoitti siksi, että aina kun hän meni teatteriin, se ahdisti hirveästi.

– Ajattelin sitten, että kirjoitan näytelmän, jonka haluaisin itse nähdä. Se onnistui, sillä itsekin näin sen varmaan viisitoista kertaa. Kävin aina eri kavereiden kanssa katsomassa ja nauroin vielä viimeiselläkin kerralla.

Family Affairsin jälkeen Liksom on käynyt teatterissa ”maltillisesti”. Sisään pääseminen teatteri-ilmaisuun kesti melkein kaksikymmentä vuotta.

– Aloin tajuta, että miten noi ihmiset on tolla lailla tuolla lavalla. Sitä ennen kaikki tuntui jotenkin niin keinotekoiselta ja etäännytetyltä.

Nykyisin Liksom on teatteritaiteesta jopa innoissaan. Esimerkkeinä huikeista kokemuksista hän mainitsee Kristian Smedsin ohjaamat Mental Finlandin ja Vertigon.

– Ne ovat antaneet mulle intoa siihen, että toisin voi nähdä ja toisin voi tehdä. En ole nähnyt Smedsiltä yhtään esitystä, joka ei olisi aiheuttanut suurta tunnekuohua suuntaan jos toiseen.

Rikos-näytelmä sijoittuu vankilaan, ja repliikeissä rikolliset puivat tekojaan. Rikosuutiset ja dekkarit eivät Liksomia kiinnosta, mutta alamaailma viehättää sosiologisella tasolla. Alan tutkimuskirjallisuutta Liksom bongailee esimerkiksi väitöskirjojen viitteistä.

– Mua on aina kiinnostanut alakulttuurit. Nuorena olin Koijärvi-hämy, sellainen hämypunkkarisekoitus. Silloin niissä alakulttuureissa elettiin, mutta vanhempana se alkoi kiinnostaa ihan sosiologisesti. Että missäs tulikaan elettyä, hah hah! Siksi aloin opiskella sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa.

Liksom sanoo silmät innosta tuikkien odottavansa vanhuutta. Sitten hänestä voi taas tulla ”hirveä anarkisti”. Moni hänen taiteilijaystävänsä on vain radikalisoitunut vanhemmiten. Palannut tilaan, jossa ei tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat.

– Kun on lapsista vastuussa, ei viitsi hirveästi revitellä. Kun lapset kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä, voi itse taas vapautua normaaliuden paineista, Liksom sanoo ja nauraa.